Miksi kirjoitan blogiani?

Photo by Suzy Hazelwood on Pexels.com

Nyt on tiukka kiri, todella tiukka kiri. Mäki vastaan Bolshunov, aivan rintarinnan ovat tällä hetkellä ja Mäki törmää siinä Bolshunoviin. Bolshunov raivoaa, Mäki ylittää maaliviivan ja sitten Bolshunov. Tuleeko estämisestä.. ja siinä taklaus! Bolshunov ajoi Mäen päälle, taklasi täyden niitin.

Jussi Eskola – YLE TV1, Hiihdon MC Miesten viesti 4×7.5km Lahti

Jotkut varmaan ihmettelevät, että miten hiihto ja sen skandaaliset tapahtumat liittyvät blogin kirjoittamiseen? Eivät ne tavallaan liitykään, mutta toisaalta tavallaan taas liittyvät paljonkin. Mutta siis.. ei, en kirjoita hiihdon takia. Ei, en kirjoita urheilun takia. Ei, en kirjoita väkivallan takia. Varmasti osa jo haukottelee, että plaa-plaa.. mut ei silti auta kuin lukea tämä teksti loppuun, niin yritän selittää 😀

Joni Mäki ja Alexander Bolshunov vastakkain viestin loppukirissä – venäläinen kuumeni

Kyseinen tapahtuma sai itseni aktivoitumaan sosiaalisessa mediassa. Tuli hirveästi omia ajatuksia asian tiimoilta ja päätin purkaa tätä intoani vuorovaikuttaa. Nopeasti tosin tuli vastaan se tilanne, että ärsyynnyin keskustelusta. En niinkään tekstien takia, vaan argumentoinnin takia ja juuri siitä syystä, että keskustelu oli väkinäistä ja poukkoilevaa. Kommenteissa ei tuntunut välillä olevan yhtään mitään ideaa edes.

Keskustelussa kaiken A ja O on, että osataan kuunnella ja ottaa toiset huomioon

Keskustelun taso oli hupaisan surkeaa ja kommentit lauotaan ilmaan mitään yritystä edes rakentavasti kertoa mielipiteitään. Sen sijaan sieltä löytyi kontekstiin liittymätöntä tekstiä, syyttelyä, toisten halveksimista, provosointia, pilkkaa, jne.. eli kanssakeskustelijoiden kunnioitus puuttui täysin. Keskustelussa kaiken A ja O on, että osataan kuunnella ja ottaa toiset huomioon, eikä hyökätä kuin yleinen syyttäjä joko naureskellen tai muuten vain ivallisella tavalla.

Tämä on se juttu, miksi jotenkin tuolla sosiaalisen median ympyröissä ei vaan kertakaikkisesti jaksa avata omaa sanaista arkkuaan. Itselläni kuitenkin asiaa ja ajatuksia löytyy, niin tämä blogi tarjoaa oivan keinon purkaa niitä ulos. Mulle on aivan sama lukeeko näitä kukaan, mutta toki toivon salaa mielessäni, että edes joku eksyy blogiini. Sillä mikäli joku löytää kirjoituksiani, niin mitä luultavimmin hän on edes jokseenkin samanhenkinen tai löytää sanoistani jotain miksi ylipäätään tänne eksyi.

Mikäli siis eksyit selailemaan kirjoituksiani, niin toivon ja oikeastaan uskonkin, että osaat keskustelun tärkeimmän taidon eli kuuntelemisen. Aito vuorovaikutus, sitähän ihminen ylipäätään kaipaa muutenkin. Ei kukaan jaksa pelkkää negatiivista ajatuksenvaihtoa mitä maailman on jo muutenkin pullollaan.

PS. Kyllä joo… tykkään penkkiurheilusta ja eritoten hiihdon seuraamisesta 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

<span>%d</span> bloggaajaa tykkää tästä: